Suo, kuokka ja Jussi – itsensä työstämisen kulttuuri

Suo, kuokka ja Jussi – itsensä työstämisen kulttuuri

Alussa olivat suo, kuokka — ja Jussi.

Jussi Koskela on äksy ja vaitelias, mutta uuras työmies. Hänen luonnettaan koventavat vielä monet ikävät tapahtumat: työn tuottama jatkuva selkäkipu, epävarmuus tulevaisuudesta ja myöhemmin poikien kuolema. Koko elämänsä ajan hän on kuitenkin kunnollinen mies, joka kohtelee herrasväkeä kunnioittavasti. Hänen nuukuutensa on kylällä kuuluisaa, sillä jossain määrin hän on myös ahne: aina pitäisi saada enemmän säästöön.

(Sitaatti ja kuvaus Wikipediasta, Väinö Linnan teos Täällä Pohjantähden alla)

Ihmisen minäkäsitys eli minäkuva tarkoittaa käsitystä hänestä itsestään ja suhteesta ympäröivään maailmaan. Se syntyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Se muovautuu, kun ihminen esimerkiksi saa palautetta, aloittaa jotain uutta, päättää muuttua tai vaikkapa ihastuu. Mikä on tällöin yksilön käsitys itsestään suhteessa ulkomaailmaan? Muutostilanteessa ihminen joutuu hieman muuttamaan suhtautumistaan aiemmin opittuun — olipa muutos haluttu tai tullut pakotetusti.

Positiiviseksi kokemassaan ja itse toivomassaan muutostilanteessa ihminen antaa kaikkien uusien asioiden tulvia ja ottaa ne vastaan. Hän on silmin nähden innokas. Muutostilanteessa ihminen parhaimmillaan luottaa ja sallii muiden tulla aiemmin niin tarkoin vartioidulle tontilleen, jolloin persoonan rajat venyvät ja lähes katoavat kokonaan hetkeksi. Silloin hän hanakasti ja uteliaasti omaksuu uusia mielipiteitä, ajatuksia, tapoja ja on valmis muuttamaan jopa omia asenteitaan. Hetken päästä hän taas sulkee noita tonttinsa rajoja ja ikään kuin paaluttaa: tässä olen minä ja tällainen olen.

Millainen on sinun käsitys itsestäsi ihanteellisena sinänä, todellisena eli tämän hetkisenä sinänä ja onko sinulla jotain itseäsi normittavia käsityksiä eli millainen sinun kenties pitäisi olla?

Minäkäsityksen tärkeä osa-alue on asenne, suhtautuminen. Yksilöllä on aina niin sanotusti ”yksityinen” ja ”julkinen” asenne sekä itseä että muita kohtaan. Hän ilmaisee hyväksyttyjä asenteita elämänfilosofisista tai palkinnon toiveista käsin. Yksityinen piiloasenne on hänen sisimmässään ja julkinen asenne näkyy muille muun muassa käyttäytymisenä.

Ihmisen joutuessa muutosprosessiin, hän joutuu miettimään uudelleen, millainen hän on ja miten hänen pitäisi asennoitua. Jos ihmisen minäkuva ja asenne omaa itseä kohtaan on juntattu kielteisyyden kierteeseen, elämän antamaa palautetta ei osaa ottaa vastaan eikä korjata toimintaansa. Jos taas käsitys omasta itsestä on myönteinen, tiukassakin tilanteessa ihminen kykenee vahvistamaan voimiaan ja yrittämään sinnikkäästi uudelleen eikä syytä ulkopuolisia tekijöitä.

Samoin tapahtuu organisaation kulttuurille, henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuudelle, kun sinne tulee uusia tuulia kuten johtajan hankkima muutosprojekti, uusi työntekijä tai jopa yritysosto. Keitä olemme tässä muutoksessa? Minne olemme matkalla?

Kulttuuri-sanan alkuperä on latinan verbissä colere, viljellä, josta on johdettu substantiivi cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Kulttuuri on henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Viljeleminen on tieteellisen ja taiteellisen tuottamisen tila, mutta myös sadonkorjuun tila. Mitä viljelemme? Mitä arvostamme? Mitä teemme? Miten innostumme? Miten onnistumme? Millainen asenteemme on?

Yksilön suhtautuminen eli asenne omaa itseä kohtaan kannattelee siis yksilöä ja hänen persoonaansa. Ihmisen asenteen ollessa itseään kohtaan myönteinen, hän työskentelee omasta ja todellisesta itsestään käsin ja hänen minäkuvansa on eheä.

Asenne pitää yllä ihmisen minäkäsitystä samalla tavalla kuin kulttuuri kannattelee organisaation identiteettiä.

Organisaatiokulttuuria määrittävät muun muassa prosessit, palaverit, sovitut pelisäännöt, julkilausutut arvot, missio, visio ja organisaation ilmapiiri. Sitä ylläpitävät ihmiset, rakenteet ja erilaiset johtajapositiot. Organisaatiokulttuuriin kuuluvat myös työntekijöiden kohtaamiset niin toistensa kuin asiakkaidenkin kanssa. Lisäksi hyvin fyysiset asiat, kuten toimitila, määrittävät kulttuuria. Toimintaympäristön aineettomilla ja aineellisilla tekijöillä on suuri vaikutus ihmisiin, ja ne ovat jokaisessa yrityksessä uniikkeja. Prosessit, käytännöt ja työkalut ovat yrityksen omaisuutta, jotka yleensä säilyvät, vaikka tekijät vaihtuisivat.

Samoin kuin asenne kannattelee yksilöä, samoin kulttuuri kannattelee organisaatiota. Organisaatio koostuu useista ihmisistä ja kulttuuri onkin yhdessä sovittu hiljainen sanasto ja pätkä koodia siitä mikä meillä on toivottujen ja hyväksyttyjen asenteiden summa.

Yksi ihminen voi samaan aikaan olla sosiaalisesti tekemisissä ja vuorovaikutuksessa useissa erilaisissa kulttuureissa kuten työ, harrastukset ja perhe, ja niissä jokaisessa on hieman erilaisia suhtautumistapoja samoihinkin asioihin. Mikä on tällöin yksilön eheä käsitys itsestään ja rooleistaan? Miten hänen asenteensa joustaa? Mihin asti se voi joustaa?

Arkielämän tilanteissa on tärkeää, että minäkäsitystään suojelee olipa tämä kuva itsestä sitten negatiivinen tai positiivinen. Positiivinen ihminen  on rohkeampi ja asettaa tavoitteen, kun taas negatiivinen suhtautuu lähtökohtaisesti hieman keskimääräistä epäilevämmin ja peläten. Samoin on asian laita organisaatioissa, että on tekemisen aika ja on miettimisen aika. Koko ajan ei voi analysoida mitä me olemme tai emme ole, vaan arjessa toimitaan hyvin pitkälti automaation varassa ja tuota automaatiota tuottavat asenteet, minäkäsitys ja kulttuuri. Kaiken keskiössä on aina ihminen tai joukko ihmisiä.

Asenteensa voi lopulta valita ja muuttaa vain ihminen itse, mutta jos riittävän moni organisaatiossa muuttaa asennettaan, myös organisaatiokulttuuri muuttuu – ihmisethän sen organisaation muodostavat.

Sekä asenteeseen että kulttuuriin voidaan vaikuttaa. Jos organisaation kulttuuri rapautuu, mitä jää jäljelle? Jos yksilö kadottaa käsityksen itsestään, mitä jää jäljelle? On muistettava, että laajassa mittakaavassa kaikki kulttuurit lopulta kokevat luovan tuhon. Ihminen puolestaan kehittää ja työstää itseään eli minäkäsitys kehittyy koko ihmisen elämän ajan. Realistinen minäkäsitys takaa epäonnistumisenkin keskellä toimintakyvyn; kyvyn yrittää uudelleen. Samoin realistinen yrityskulttuuri kestää haastamisen ja sen, että sitä muotoillaan; prosesseja kehitetään ja ihmisiä johdetaan valmentavasti.

Anna tärkeissä käänteissä lupa vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi silloin kun tilanne sitä vaatii. Ota asenne: työstän ja kehitän itseäni — asennettani. Ennen kaikkea yhdessä muiden ihmisten kanssa vaali ja varjele yhteistä viljelystänne —kulttuuria.

Suon kuivaaminen ja torpan rakentaminen kestävät pitkään. Jussi joutuu tekemään töitä ennen kuin suolle raivatut pellot tuottavat edes vaatimatonta tulosta.
(Wikipedia, Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla)

 


Mandare-Editor-In-Chief

Comments are closed.