Vieraskynä: Asenne vaatii kieltäytymistä

Vieraskynä: Asenne vaatii kieltäytymistä

On hyvä sanoa KYLLÄ elämälle. On hyvä sanoa KYLLÄ omalle arvokkuudelleen. Silti on elintärkeää sanoa EI hyvin monelle asialle.

Suurimmat ristiriitani olen kohdannut silloin, kun olen ollut kyvytön asettamaan ajoissa selvän rajan. Tiettyjen tunnelukkojen vankina oleva mieli, jossa egon lihas on päässyt paisumaan turhan isoksi, ei tahdo kyetä siihen. Se on kuin autolla ajamista käsijarru päällä. Eteenpäin päästään vain hitaasti ja rakenteita kuluttavalla tavalla.

Minulla oli uskomus, että omat tarpeeni ovat muita vähäisempiä. Ihmisten tuli pitää minusta. Tie arvokkuuteen oli uhrautua yli omien voimavarojen.  Nämä olivat pitkään henkisen hyvinvoinnin piirustukseni vielä neljä vuotta sitten. Vettä myllyyn paiskasi vaativuuden tunnelukko, joka löi rajoitinta vasten niin, että koin elämäntehtäväkseni ansaita maailman rakkauden suorittamalla ja uhrautumalla. Ikään kuin jokaisen suorituksen jälkeen odottaisi henkinen palkkio, jolla ansaitsisin vapauden syyllisyydestä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tullut tällä tavalla.

”Jos pyrimme ansaitsemaan oikeuden olla olemassa pärjäämisen ja pätemisen avulla, pienikin epäonnistuminen tai kritiikki painaa sisäistä häpeänappulaamme.” Ben Malinen

Ajatus kieltäytymisestä aktivoi voimakkaan syyllisyyspuuskan, kun huomaan, että omat tarpeeni olisivat menossa jonkun toisen edelle. Ojennan siis jatkuvasti lisähappea muille – omaan pyörtymiseeni asti. Kaksi työuupumusta olivat palkinto.

Kuten Arto Pietikäinen kirjassaan Joustava mieli toteaa, usein kieltäytymiseen suhtaudutaan rennommin kuin mieli pyrkii ennustamaan. Oma hidas prosessini on tuottanut merkittäviä tuloksia pitkässä juoksussa. Havaitsin seuraavaa:

  • Kun kieltäydyin, en pettänyt ketään. Sen sijaan ilma puhdistui aina, sillä toinen tiesi, mitä ajattelin ja etten suostunut velvollisuudentunnosta. Vastareaktio oli monesti jopa kiitollinen. Rehellisyys palkittiin. Ne puolestaan, jotka eivät pitäneet kieltäytymisestäni, lakkasivat aikanaan pyytämästä mieheltä, joka aina auttoi. Raja oli asetettu.
  • Saatoin olla kieltäytyessäni jopa enemmän avuksi. Väsynyt ja velvollisuudentunnosta suostuva ihminen ei ole kellekään kunnolla avuksi.
  • Opin tunnistamaan paremmin myös omia tarpeitani. Opin vaatimaan aikaa itselleni ja tulin löytäneeksi esimerkiksi musiikin. Aloitin elämäni ensimmäiset pianotunnit, joista olen nauttinut suunnattomasti.
  • Kieltäytyminen johti myös siihen, että kykenin olemaan johdonmukaisempi vanhempana. Aiemmin kamppailin suuresti liiallisen joustavuuden ja neuvottelemisen kanssa. Lapsi piti valtikkaa kotona.

Päätin, että kieltäydyn miellyttämästä tai uhrautumasta velvollisuudentunnosta. Se ei tarkoita, ettenkö voisi auttaa ketään. Homma toimii päinvastoin: kun huolehtii itsestään, käy muista huolehtiminenkin paremmin.

Kieltäydyin lopulta elämästä omaa elämääni muiden vaatimusten ja tunnelukkojen jallittamana. Päätin ottaa selvää enemmän itsestäni ja oppia kuuntelemaan luontaisia tarpeitani. Tämän suurimman kieltäytymisen seurauksena päätin irtisanoutua vakituisesta työsuhteestani ja aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä. Sellaiselta, joka palvelee sisäisiä tarpeitani.

Kieltäytyminen ei vaadi selityksiä. Se on muistutus erityisesti meille, jotka ovat taipuvaisia ylihuolehtimaan muista ja heidän mielipiteistään. Kieltäytyä voi jämäkästi ja rehellisesti. Siihen ei tarvitse pyytää lupaa. Jos kieltäytymisestä joku suuttuu, on ongelma silloin suuttujassa. Ei kieltäytyjässä. Kieltäytyminen työelämässä palvelee myös kaikkia. Muistatteko, mitä Warren Buffet sanoi?

”Menestyvien ja todella menestyvien ihmisten ero on se, että todella menestyvät ihmiset sanovat ’EI’ lähes kaikelle.”

Kieltäytymistä voi harjoitella ja sen voi oppia, mutta siitä voi myös helposti luisua keinotekoisessa kiireessä takaisin vanhoihin orjallisiin tapoihin. Afformaatiot ovat paikallaan myös allekirjoittaneelle.

Juhani Päivärinta

Juhani on mies keskellä kolmen kympin vorteksia. Hän on 6-vuotiaan pojan yksinhuoltajaisä, kirjoittaja ja tuleva markkinoja. Hän pitää ihmisten innoittamista elämäntehtävänään. Suorittamisesta luopuminen on lopulta mahdollistanut havaintojen tekemisen, niistä kirjoittamisen ja suunnan löytämisen. Seurannut mielenrauha on tuottanut tekstiä siinä mitoin, että se on puettu jo alustavasti kirjan muotoon. Tästä tullaan kuulemaan myöhemmin lisää. 

Kuva: Lasse Lehto


Mandare-Editor-In-Chief

Comments are closed.