Vieraskynä: Armollisuutta arkeen

Vieraskynä: Armollisuutta arkeen

Yhteys toisiin on arjen armoa.

Yhteys syntyy vuorovaikutuksen välityksellä. Sanommeko vai vaikenemmeko? Jos päätämme sanoa jotakin, tulisi kiinnittää huomiota miten ja mitä sanomme. Sanat luovat todellisuutta. Vuorovaikutus tai sen puute yhdistetään vahvasti armoon tai armottomuuteen.

Armo on monelle vieras sana, vaikka sitä käytetään arkikielessä aivan sujuvasti monenlaisissa yhteyksissä. Meno voi olla armotonta, kuten Sepi Kumpulaisen biisissä. Armoa saatetaan pyytää leikillään tai tosissaan, kun haasteet tuntuvat liian suurilta ja vaativilta.

Armon olemusta ei silti ole lainkaan helppo selittää eikä välttämättä edes kovin helppo tavoittaa. Olen haastatellut kuluneen vuoden aikana 31 eri taustoista ja elämäntilanteista tulevaa julkisuuden henkilöä, tavallista suomalaista ja maahanmuuttajataustaista henkilöä. Kysyin, mitä heille merkitsee armo ja miten se ilmenee heidän arjessaan. Valtaosassa haastatteluja mainittiin eri muodoissa armollisuus itseä kohtaan. Kirjoitin lokakuussa aiheesta vieraskynäkirjoituksen Mandaren blogiin.

Toinen keskeinen viesti, joka haastatteluista nousi, on yhteys ihmisiin. Yhteys syntyy viestinnän ja vuorovaikutuksen välityksellä, sanoilla ja sanattomasti.

Naapurinkin kohtaaminen ja tälle viestiminen on inhimillisyyttä.
– Raimo, eläkeläinen, 68 v

Aina kohtaamisessa ei tarvita edes sanoja. Taito kuunnella ja olla pyyteettömästi läsnä voivat olla riittävä ja jopa tärkein tapa kohdata toinen – on vilpittömästi kiinnostunut. Jos jättää toisen kohtaamatta ja kuulematta, yhteys estyy. Sama tapahtuu, jos ei näe toista aidosti, vaan suhtautuu häneen rajoittavan, kenties viallisen ennakkoasenteen läpi.

Sanattomalla läsnäololla on voimaa, ja sitä on myös sanoissa. Sanoilla vaikutamme itseemme sekä ympärillämme oleviin. Eräs kansainvälisen yrityksen toimitusjohtaja kuvasi haastattelussa, miten hän kokee tehtäväkseen hoitaa sanoilla työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita. Hän uskoo vilpittömästi, että vain myötätuntoisessa ympäristössä voi tapahtua ihmeitä.

Olen huomannut, että pikkuhiljaa ihmiset ovat alkaneet uskoa itseensä, kun heitä on sanoilla parantanut. Mä tein yhteisen projektin erään iäkkäämmän freelancerin kanssa, jonka oli tosi vaikea ottaa kehuja vastaan, vaan oli sillä lailla, että eihän tämä nyt mitään. Viestitin koko ajan, että me tehdään tätä yhdessä ja opitaan yhdessä. Me tehtiinkin lyhyen yhteisen projektin aikana tieteellinen läpimurto.
– 
Annina, toimitusjohtaja, 38 v.

Jokainen meistä päättää ja tekee päivittäin valintoja, mitä viestitämme, millaisia sanoja käytämme ja miten asennoidumme läsnä olevaan hetkeen, itseemme ja toisiimme.

Myös kyky iloita yhdessä sitoo ihmisiä yhteen. Ilo ja nauru löysäävät kiristävää pipoa ja vähentävät epäluuloja. Yhteys toinen toisiin vahvistuu nauramalla, kunhan se ei ole vahingoniloista ja poissulkevaa naurua.

Hyväntahtoisessa naurussa välittyy runsaasti arjen armoa.

Taru Hallikainen

Taru on FM, tietokirjailija ja pedagogisesti pätevä vuorovaikutustaitojen valmentaja, joka opiskelee kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi ja etsii uusia työelämän haasteita. Häneltä ilmestyy kirja Armon kintereillä tammikuussa 2017. Kirja on ennakkomyynnissä kustantajan Arktinen Banaani verkkokaupassa

Valokuva: Tiina Honka

Lokakuussa Taru kirjoitti aiheesta Mitä tarkoittaa olla armollinen itselleen?


Mandare-Editor-In-Chief

Comments are closed.